Tarkoittaa sitä, että vaikka niin ihanaa olisikin lähteä lentämään unelmien toisteiseksi epärealistisilla siivillä, ei niin kannata tehdä kuin salaa haaveissaan. Kaikki mikä on minusta itsestäni kiinni ja vain minusta on varmaa, kaikki se toteutuu tahtoessani vuoren varmasti. Mutta on paljon asioita, jotka eivät ole näin yksinkertaisia - miten paljon siis kannattaa laittaa energiaa odottamiseen toivomiseen ja haaveiluun jos onnen avaoimet ovat visusti oman käden ulottumattomissa - siis toisen kädessä??
Niin - tämä pitääkin sitten lukea aika ajoin. Juuri sillä hetkellä, kun alkaa vatsanpohjassa kutittaa, jalat tuntuvat kevyeltä, näköpiiri laajenee ja avartuu ja olo muuttuu höyhenen kevyeksi ja niin täydelliseksi, että mitään ei enää tarvitsisi lisätä.
Lapsena se tarkoitti sitä, että nukuin ja uneksin lempiuntani jossa lensin - osasin juoksemalla ottaa tuulen kiinni ja se otti minut mukaansa ja kannatteli kattojen ylle - näin enemmän kuin kukaan muu - tiesin silloin enemmän kujin kukaan muu. Tuulen kyytiin pääsin aina halutessani, sillä minä osasin sen.
Nyt se tarkoittaa muuta - en tiedä osaanko enää juosta tuulen kiinni ja hypätä kyytiin - toivon niin - siitä on vain aika kauan. Tänä päivänä usein sama tunne liittyy toiseen ihmiseen, on riippuvainen toisesta ihmisestä, läheisyydestä, lämmöstä, yhteenkuuluvuudesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti