Itsenäisyyspäivänä on pakko uskoa

90 000 sankarivainajaa talvisodassa. Niin, Suomea puolustaen henkensä heittänyttä suomalaista nuorta miestä. Tästä saa olla ylpeä. Vaikkakaan ei mitään mistään käsitä. suomalainen on kummallinen luonne. Mistään ei puhuta, mitään ei sanota, mutta toden edessä ollaan todella vahvoja, vahvempia kuin monet muut.

Yhteishenki löytyy silloin kun kaikki on uhattuna. Yhteishenki löytyy silloin kun tarvitaan. Niin se vain on että suomalainen ei ota tosissaan ennekuin on tositilanne ja silloin onkin kaikki toisin.

Niin kummallien on suomalainen luonto, niin peräpohjalainen. Hieno.

Minäkin uskon vielä, että tosi tilanteessa, kun aseet on riisuttu, niin yhteen hiileen puhalletaan ilman vaihtoehtona - minä olen valmis siihen ja uskon vahvasti että niin olet armas serkkuni sinäkin - isiemme tähden ja toistemme tähden.

Elämään tulee uusia asioita

Elämään tulee uutta - suurta. Mitä tapahtuu vanhalle? Riittääkö elämässä - tilassa jaettavaa vai muuttuvatko suhteet? Jos jotain on tullakseen se tulee, se tuntuu siltä ja sitä ei voi estää. Mutta mitä tapahtuu entiselle? löytääkö entinen paikkansa - yhtä arvokkaana? riittääkö tilaa kaikelle??
Odottavin mielin katson - en pelkää, tai pelkään vähän................jos putoan.................niin jaksanko, jatkuuko kaikki kuten ennenkin?
Mitä sitten kun elämästä lähtee? miten nopeasti tila täyttyy? miltä se tuntuu?

Kärsimättömyyden tuskasta

Tästä pitäisi nyt kirjoittaa, se painaa mieltä.

Olen kärsimätön, tiedän tilanteen, tiedostan kaiken, en itsekkään halua enempää ja silti js silti olen kärsimätön, malttamaton, epätoivoinen...tunteen hyppii kuperkeikkaa.

Mikään ei voi eikä edes saa muuttua pitkään pitkään aikaan.. tiedän sen!

Nyt olisi syytä heittää kärsimättömyys romukoppaan ja nauttia tilanteesta, elämästä joka tarjoaa ehkä juuri nyt tällä nimenomaisella hetkellä minulle parastaa.

Ja juuri kun elämä tarjoaa parastaan jne. nyt se pitää huomata, nyt siitä pitää nauttia, nyt sitä pitää arvostaa, juuri nyt pitää tuntea sen lämpö ja valo. ja muistaa olla siitä - tästä kaikesta - ääretömän kiitollinen.

Olipa taas hyvä kirjoitushetki :)

Omaan varaan voi aina laskea

Tarkoittaa sitä, että vaikka niin ihanaa olisikin lähteä lentämään unelmien toisteiseksi epärealistisilla siivillä, ei niin kannata tehdä kuin salaa haaveissaan. Kaikki mikä on minusta itsestäni kiinni ja vain minusta on varmaa, kaikki se toteutuu tahtoessani vuoren varmasti. Mutta on paljon asioita, jotka eivät ole näin yksinkertaisia - miten paljon siis kannattaa laittaa energiaa odottamiseen toivomiseen ja haaveiluun jos onnen avaoimet ovat visusti oman käden ulottumattomissa - siis toisen kädessä??

Niin - tämä pitääkin sitten lukea aika ajoin. Juuri sillä hetkellä, kun alkaa vatsanpohjassa kutittaa, jalat tuntuvat kevyeltä, näköpiiri laajenee ja avartuu ja olo muuttuu höyhenen kevyeksi ja niin täydelliseksi, että mitään ei enää tarvitsisi lisätä.

Lapsena se tarkoitti sitä, että nukuin ja uneksin lempiuntani jossa lensin - osasin juoksemalla ottaa tuulen kiinni ja se otti minut mukaansa ja kannatteli kattojen ylle - näin enemmän kuin kukaan muu - tiesin silloin enemmän kujin kukaan muu. Tuulen kyytiin pääsin aina halutessani, sillä minä osasin sen.

Nyt se tarkoittaa muuta - en tiedä osaanko enää juosta tuulen kiinni ja hypätä kyytiin - toivon niin - siitä on vain aika kauan. Tänä päivänä usein sama tunne liittyy toiseen ihmiseen, on riippuvainen toisesta ihmisestä, läheisyydestä, lämmöstä, yhteenkuuluvuudesta.

Ystävyys?

Mitä tapahtuu, kun ystävyys on vaakalaudalla? Kun jostain asiasta paisuu niin iso, että sitä ei pääse ohittamaan enää? kannattaako ajaa tilanne siihen, jos se vaikeuttaa normaalia arkea?

Onko kaikki yhden vastuulla? - koko juttu?

Jos ajatukset muuttuvat radikaalisti, voiko olla kuin ei mitään olisikaan? voiko jatkaa kuten ennen? Miten ihmeessä on niin vaikea käsittää toisen käytöstä?? Miten ihmeessä toinen voi olla niin pässi? ja miten ihmeessä asiaan ei voi vaikuttaa?

Vaikea tilanne, kukaan ei tiedä miten tämä päättyy. Mutta se kyllä nähdään jo tällä viikolla - mä totisesti toivon, että asiat menevät kuten parasta olisi - kaikille!

Rakkaus vai himo?

Katoaako kemia joskus? mitä sitten jää?
Välillä, kun lähdet, tuntuu kuin veisit palan minusta mukanasi. Mistä tietää, että suhteessa on muutakin kestävää kuin kemia? milloin sen tietää ja miten voi olla varma. On monta asiaa sinussa, mutta kehoni puhuu voimakasta kieltään - se haluaa sinut.

Aiemmin olen rakastunut eri tavalla. Fyysinen läheisyys on ollut seurausta kiintymyksestä. Tämä on erilaista. Fyysinen vetovoima on niin voimakas, tuntuu niin hyvältä, että suhde tulee perässä. Joskushan tänän täytyy kääntyä toisin päin - mutta ei vielä.

Tai sitten olen rakastunut????? rakastunut niin etten koskaan osannut arvata sen tällaista olevankaan :) Olen onnellinen ja kiitollinen tästä hetkestä.

Hyvä tahto - Does it Count??

Jos intuitio puhuu vahvasti jonkun asian puolesta - niin vahvasti, että henkeä salpaa ja olo on täysin vakuuttunut, eikös silloin pidä tehdä kaikkensa? juuri sillä hetkellä tehdä kaikkensa asian puolesta, panostaa niin paljon, että enemmän ei voi enää panostaa. Vielä ottaa asia iltarukouksiin ja kaikkiin pyyntöihin pitkin päivää!

Oikein on silloin, kun oikealta tuntuu! Voiko näin vahva intuitio olla värässä?? enpä usko. Voi kun voisin enemmän - mutta luulen, että en enempää voi. Nyt voin enää olla mukava! olla sitä niin paljon kuin osaan paljastamatta sitä mihin pyrin.

Mutta sekään ei ole väärin - paljastua. Hyvän asian puolesta - oikeastaan pitäisi olla ylpeä.

Olenkin, olen ylpeä ystävistäni, rakkaista ystävistäni!!!! Olen kiitollinen ja ylpeä siitä että olen niin täysin ehdottoman onnellinen ystävyyssuhteistani - enempää ei ihminen voi pyytää.

Nyt voin enää pitää ystäväni puolesta peukut ja varpaat pystyssä, pyytää ja toivoa ja kiittää jos kaikki menee kuten mennä pitää - anna intuitioni olla oikeassa. Pyydän.

Yhteys

Tänä aamuna aurinko paistoi ja paljasti maatuvan luonnon, joka vain valmistautuu ja odottaa lumen puhdistavaa ja kirkastavaa peitettä.

Oivalsin jotain tai se tuli minuun -Yhteys kaikkeen ympäröivään.

Tulin tietoiseksi yhteyden voimasta ja turvasta - positiivisesta virtauksesta lävitseni - ympärilläni. Tunne siitä, että kaikki on yhtä, että olen osa kokonaisuutta, jokainen hengenveto ja puhallus ilmaan kuuluu mennä juuri niin.

Hurja tunne.

Käsi nojaa puuhun - jotain virtaa lävitseni, seison kiven päällä - jotain virtaa lävitseni.

Yhteenkuuluvuutta - missään muualla en voisi olla ja vaikka missä olisin olen tässä.

Luulen, että oivalsin myös jotain yksinäisyydestä. Yksinäisyys tulee silloin, kun jalat irtoavat maasta silloin kun yhteys on kadoksissa, kun ei löydä paikkaansa elämän palapelissä.

Tänä aamuna minusta tuntui, että olin pieni pala jättiläispalapelissä ja olin löytänyt juuri oikean täydellisesti sopivan muodon ja olin siinä täytin sen niin tiiviisti, että se täytti minut ja me muutuimme yhdeksi - se tuntui oikealta.

Rakastan olla tämän ikäinen kuin olen, jotenkin tuntuu että kysymykset löytävät vastauksia eri tavalla kuin ennen. Asiat löytävät syvempiä merkityksiä kuin ennen - ilo on syvempää.

Rakkauden tuskasta ja menettämiseen valmistautumisesta

Niin uskomaton kun on rakkaus, niin uskomaton on menettämisen pelko. Irtautumisen tunne kasvaa päässäni sitä mukaa kuin minuutit vierivät, eikä sinusta vieläkään mitään kuulu.

Ensimmäistä kertaa viimeisestä viestistäsi on vuorokausi aikaa. Tänään en ole saanut sinulta mitään elonmerkkiä - ihan kuin sinua ei olisikaan. Ihan kuin silloin ennen sinua.

Olitko sittenkin vain unelma - olitko edes todellinen - olitko oikeasti siinä mun kanssani vai tarvitsitko minua vain oman tuskasi lieventämiseen.
Kerran sanoit minulle - jo aikaa sitten - että "en halua satuttaa sinua" tarkoitit, etten saa välittää liikaa. Se tuntui pahalta ja olen melkein unohtanut sen - no tällaisena hetkenä se tulee mieleen, tietenkin.

Jos sinä lähtisit,niin lähtisit sitten vaan. Minun on elämäni, minun on suruni. Minun on ratkaisuni siitä eteenpäin - olisi kuten aina ennen sinuakin on ollut.

Sinä olet niin sitä mitä olen etsinyt kaikki vuodet, sinut haluaisin niin pitää. Jos minä sinut menettäisin, niin .... se minkä nyt tiedän - mitä en ennen tiennyt - on mitä etsisin. Haluan kirjoittaa konditionaalissa, sillä juuri nyt sinä olet minun.... ja joka minuutti on tuskaa.

Rakkaudesta

Rakkaus hiipii lähemmäs, vie syvemmälle ja syvemmälle. Rakkauden olemassaolon tiesi ensi hetkestä, nyt se on jo niin olemassa, että siitä täytyy kirjoittaa - että sen uskaltaa sanoa.

Rakkaus tuntuu iholla, se tuntuu rinnassa. Rakkaus näkyy hymynä, jonka ajatus sinusta nostaa huulilleni, se näkyy silmieni loisteena, kun saan sinulta viestin.

Sinä olet vienyt minun sydämeni, olet vallannut ajatukseni ja unelmani - sinulle minulla oli paikka sydämessäni valmiina ja sinä tulit.

Tulit, vaikka en oikein uskonut siihen - tai pelkäsin niin että et koskaan tulisi.

Rakkaus on ihmeellinen lahja, joka on arvokkampaa kuin mikään muu. Rakkaus on kaunis, täydentävä, antava, ottava, riipivä, jumalainen eikä koskaan itsestäänselvä.

Rakkaus on näkymätön, mysteerinen, mistä se tulee, miksi se tulee, miksi sitä ei löydä silloin, kun sitä etsii ja miten se seisoo edessäsi juuri kun lopetit etsimisen.

Minä vaalin tätä rakkautta, joka on aarteeni, onneni, täyttymykseni - Rakkaus kaunis, kaunis, kontrolloimaton, enemmän kuin ihmismieli käsittää.

Yksi marraskuun aamu

Kirjoittaminen ei ole turhaa koskaan - olipa se mitä hyvänsä tai mistä hyvänsä.

Mahtava - tosin harvinainen - tunne on se, kun ajatus virtaa ilman esteitä näppäimistön kautta näytölle.
Tällainen tila on harvinaista herkkua ja vaatii rauhoittumisen - ainakin näin aloittelijalta.
Tuli heti mieleeni, että voikohan siihen oppia, nopeaan rauhoittumiseen, keskittymiseen, vähän samoin kuin puolen minuutin rauhoittavaan meditaatioon ennen esiinymistä, kuten hengenvetoon ja lukujen laskemiseen.
Tuntuisi uskomattomalta jos tämä olisi mahdollista, mutta se olisi hienoa, silloin voisi kirjoittaa milloin vain - milloin vain voisi paeta kirjoittamisen rauhoittavaan ja virkistävään maailmaan. Maailmaan, jossa ajatus virtaa pääni läpi, asiat tuntuvat selkeiltä, palapeli rakentuu kuin itsekseen.

Kirjoittaminen vastaa hyvää keskustelua hyvän kuuntelijan kanssa. Kanssakäyminen selkeyttää ajatuksia ja kokoaa hajonneita osia kokonaisuudeksi.

Kirjoittamisen tarve on joskus niin pakottava..................kirjoitin tänä aamuna kolme tuntia ja sen jälkeen päätin avata itselleni kirjoitualustan, tämän blogin. Nyt on takki tyhjänä, onnellinen kevyt, viisastunut olo, eikä enää kirjoitettvaa - joten bis später ;)