Niin uskomaton kun on rakkaus, niin uskomaton on menettämisen pelko. Irtautumisen tunne kasvaa päässäni sitä mukaa kuin minuutit vierivät, eikä sinusta vieläkään mitään kuulu.
Ensimmäistä kertaa viimeisestä viestistäsi on vuorokausi aikaa. Tänään en ole saanut sinulta mitään elonmerkkiä - ihan kuin sinua ei olisikaan. Ihan kuin silloin ennen sinua.
Olitko sittenkin vain unelma - olitko edes todellinen - olitko oikeasti siinä mun kanssani vai tarvitsitko minua vain oman tuskasi lieventämiseen.
Kerran sanoit minulle - jo aikaa sitten - että "en halua satuttaa sinua" tarkoitit, etten saa välittää liikaa. Se tuntui pahalta ja olen melkein unohtanut sen - no tällaisena hetkenä se tulee mieleen, tietenkin.
Jos sinä lähtisit,niin lähtisit sitten vaan. Minun on elämäni, minun on suruni. Minun on ratkaisuni siitä eteenpäin - olisi kuten aina ennen sinuakin on ollut.
Sinä olet niin sitä mitä olen etsinyt kaikki vuodet, sinut haluaisin niin pitää. Jos minä sinut menettäisin, niin .... se minkä nyt tiedän - mitä en ennen tiennyt - on mitä etsisin. Haluan kirjoittaa konditionaalissa, sillä juuri nyt sinä olet minun.... ja joka minuutti on tuskaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti